Huugo ja Jaska

19.9:

6.12:

25.9 – 25.12:

Tulossa vuonna 2023, seuraava nettisarjakuvaromaani:

.

Edellinen osa: Urheiluhullut #1

Tapahtunut viime kerralla:

Epiloque:

.

Pari hahmomallia Urheiluhullut Huugo ja Jaska -sarjakuvanovelliin:

Stripit touko-elokuulta:

Ei muuta, rauhallista syksyn jatkoa!

.

To Be Continued…

.

Hyvää alkavaa kesää!

-Ei, en usko että sinulla… (äh!) se ei ilmene noin…

.

Tommi Lahtinen (@tommi.lahtinen95) • Instagram-kuvat ja -videot

.

Tapahtui vuonna 2021:

Tulossa vuonna 2022:

.

Materiaali alkaa käydä toistaiseksi vähiin. Tämä tietää sitä, että blogi jää mitä todennäköisimmin pitkälle tauolle vuodenvaihteen jälkeen. Vaikka blogin selkärankana on ollutkin enemmän pandemia-aikana laatimani stripit, niin kyllä ehdottomasti isoin osa materiaalista on aiemmilta vuosilta. Sittenpähän palataan taas asiaan, kun on uutta sattunut kertymään tarpeeksi paljon.

Tämän kertaisessa päivityksessä tulen avaamaan ajatuksiani teoksesta/tekeleestä/ikuisuusprojektista, jota työstin etupäässä vuosien 2016 – 2017 aikana.

Eli, mikä ihme on…

Huugo ja Jaska lomailevat on kasvatuspsykologinen sarjakuvaromaani, jossa tarkastellaan behavioristisen näkökulman kautta sitä, miten haitallisia käyttäytymismalleja yksilöille pääsee kehittymään, ja kuinka niistä pääsee eroon. Tai no… oikeastaan tämä syvällinen ajatus tuli liitettyä mukaan vähän jälkijunassa. Kyseessä on kai ennemmin sellainen kahden epäsuhtaisen maailman välinen ajoittain härski yhteentörmäys, joka muuttuu melko korkealentoiseksi sekoiluksi loppua kohti mentäessä.

Tarina

Jaska Rami Vonninen on ongelmalapsi. Hän purkaa jatkuvasti pahaa oloaan muihin ihmisiin, eikä juuri epäröi sekuntiakaan, jos hänelle iskee kiusaus ilkivallan tekoon. Jaskalle lasi on aina puoliksi tyhjä, huonoina päivinä särkynyt sellainen. Hänen mielipahaansa suorastaan ruokkii muutto uuteen asuinpaikkaan, josta hän ei tunne entuudestaan ketään. Tavatessaan kuitenkin samanikäisen Huugon avautuu uusi mahdollisuus: Voisiko Jaska uuden kaverin kautta saada ajatuksensa positiivisempaan suuntaan? Ainakin hänen yksinhuoltajaäitinsä toivoo tätä, ja lähettääkin siksi pojat yhteiselle lomareissulle Hankoon.

Kaikki ei mene kuitenkaan niin kuin Strömsössä. Huugo ei täysin vastaa Jaskan odotuksia, eikä tämä loppupeleissä osoita muutenkaan halua muutokseen. Vaikka Huugo ei onnistukaan vahvistamaan Jaskan positiivista käyttäytymistä, omaksuu hän vakavissaan tehtävän eliminoida Jaskan viimeinen suuri tihutyöyritys: lentonäytöspalkinnon varastaminen. Sankarin rooliin nouseva Huugo joutuu kuitenkin kantapään kautta oppimaan, että kaikki ei ehkä olekaan niin mustavalkoista: Pahiksillakin on loppujen lopuksi alkuperätarinansa.

Vauhtia ja sekopäisiä tilanteita riittää. Värikkäät ja yksityiskohtaiset sarjakuvasivut ovat luotu palvelemaan silmiä, ja tarinan juoni on pyritty pitämään mahdollisimman yksinkertaisena. Show, don’t tell -periaate on ollut taustalla jo suunnitteluvaiheessa, ja lukuelämys on ollut tarkoitus pitää niin mukaansatempaavana, kuin mahdollista.

Tarinassa esiintyy kaksikon lisäksi myös Panu Vaahtera -niminen hahmo näkyvässä roolissa. Vaikka hän ei kertaakaan ole tarinan aikana vuorovaikutuksessa pääosakaksikon kanssa, hänen kamppailunsa kurittoman Tellu-koiran kanssa symboloi erästä tarinan keskeisimmistä kysymyksistä: Minkälainen vastuu on yksilöllä poikkeavan käyttäytymisen ilmenemisessä?

”Varo sanojasi” on ehkä se tarinan päällimmäisin opetus, vaikka teos ei oikeastaan anna suoraa vastausta siihen, mikä pohjimmiltaan vaivaa Jaskaa, saati Tellua. Se nyt jää lukijan mielikuvituksen varaan, ja osviittaa tarjoavat vain muutamat irralliset vihjeet, kuten Tellun repaleinen korvalehti. Aivan täydellistä ympyrä sulkeutuu -elämystä ei olekaan tarkoitus tavoitella tarinan loppuratkaisun kannalta, vaan tarkoitus on nimenomaan jättää asioita auki mahdollisia jatko-osia varten. Tulevilla tarinoilla voisi sitten täydentää pääosahahmojen oppimisretkeä sekä pikkuhiljaa tapahtuvaa kehitystä parempaan suuntaan. Huugo ja Jaska on ennen kaikkea kasvutarina!

Jälkiajatuksia

Näin jälkikäteen myönnän pohtineeni, oliko tällainen irrallinen sivutarina Panun ja hänen koiransa kanssa kuitenkaan se paras mahdollinen lähestymistapa korostamaan sitä tarinan keskeisintä ajatusta. Kyyti tuntuu jokseenkin pysähtyvän paikalleen aina hahmon ilmestyessä, eikä tarkalleen ajateltuna näin saisi olla. Lähtökohdaksi teokselle asetin aikoinaan yksinkertaisen, mukaansatempaavan juonen, jota saatoin viimeisimpien muutosten jälkeen sekä parantaa, että myöskin vaurioittaa. Pintaa syvemmälle menevän tarinankaaren olisi näin jälkikäteen mietittynä voinut toteuttaa ehkä paremmallakin tavalla. Saa nähdä, teenkö tästä johtuen teoksen suhteen vielä muutoksia.

Graafisissa asioissa on loputtomasti uuden oppimista, varsinkin digitaalisissa sellaisissa. Sitä esimerkiksi pitää itsestään selvänä, että tietokoneella väritetty kuva tulee aina tulostettuna täysin samanlaisena, kuin mitä se on digitaalisessa muodossa. Eh-hei! Vasta hiljattain liiketalouden kuvankäsittelyn kurssilla opin termit: CMYK ja RGB. Painovärit eivät tunne tiettyjä digitaalisia värisävyjä, joten tietokoneen ruudulta kajastava aamuinen vaalean sininen taivas saattaa paperilla näyttää synkän siniseltä illalta. Tämä on siis vain yksi esimerkki lukuisten muiden joukossa, joihin joutuu törmäämään kuvankäsittelyä harrastaessa. Usein joutuukin siis oppimaan asioita kantapään kautta käydessään vierailla vesillä. Esimerkiksi skannatessa sivun liian pieniin mittoihin saattaa yksityiskohdat kärsiä niinkin paljon, että joutuu paitsi skannaamaan, myös värittämään saman sivun jo toistamiseen.

Monivaiheinen tekoprosessi johtikin lopulta tähän. He, jotka eivät tiedä vaiheistani, niin teen kaiken suurinpiirtein seuraavassa järjestyksessä: Aluksi hahmottelen lyijykynällä luonnokset A3-paperiarkille. Luonnosten ollessa kelvollisen näköisiä tussaan niiden päälle. Tussatun sarjakuvasivun skannaan, ja skannatun kuvan viimeistelen FireAlpaca -ohjelmalla. Samaisella ohjelmalla myöskin väritän kuvan. Viimeksi mainittu on sitten se pitkäkestoisin vaihe, jonka jälkeen lisään digitaalisesti tekstit valmiiseen kuvaan. Huugo ja Jaska lomailevat vei PALJON aikaa, mutta jatkossa vastaavanlaisten töiden tuottaminen käy tietenkin nopeammin, kun on jo valmiiksi sisäistänyt, miten moni työvaihe kuuluu tehdä oikeaoppisesti.

Linkit teoksen osiin:

Osa 1: Huugo ja Jaska » Blogin arkisto » Lomailevat #1 (sarjakuvablogit.com)

Osa 2: Huugo ja Jaska » Blogin arkisto » Lomailevat #2 (sarjakuvablogit.com)

Osa 3: Huugo ja Jaska » Blogin arkisto » Lomailevat #3 (sarjakuvablogit.com)

Osa 4: Huugo ja Jaska » Blogin arkisto » Lomailevat #4 (sarjakuvablogit.com)

Ei muuta. Kiitos, kun jaksoit lukea. Yleensä vältän pitkiä tekstiosuuksia päivityksissäni, mutta tein nyt poikkeuksen. Blogin toistaiseksi viimeinen päivitys tulee uudenvuodenaattona. Hyvää joulua!

.

Osa 1: Huugo ja Jaska » Blogin arkisto » Lomailevat #1 (sarjakuvablogit.com)

Osa 2: Huugo ja Jaska » Blogin arkisto » Lomailevat #2 (sarjakuvablogit.com)

Osa 3: Huugo ja Jaska » Blogin arkisto » Lomailevat #3 (sarjakuvablogit.com)

Tapahtunut aiemmin:

.

Lomailevat #4 tulee lähellä joulua.

.